Elokuva: Rare Exports

Täksi jouluksi kauppojen hyllylle on ilmestynyt todellinen joulumielen nostattaja: Rare Exports on huikea.

ULKOASU:

Ensimmäisenä parhaana kokemuksena, alusta asti, on välittömästi törkeän kauniit maisemat ja huikea musiikki. Jo muutaman minuutin jälkeen katsoja ymmärtää, että nyt edessä on suomalaisittain iso teos, johon on (kerrankin) panostettu kaikin puolin. Onnistunut, rauhalliseksi luotu kyläyhteisö on samalla kolkko sekä yhden päähenkilön omistama teurastamo tuo ympäristön monipuolisuuteen viimeisen silauksen.

Musiikki on siis loistavaa, maisemat ovat kauniita, valaistuksesta ja puvustuksesta puhumattakaan.

HENKILÖT:

Näyttelijät ovat taitavia ja hauskoja sekä hahmot persoonallisia. Ei taida olla sattumaa, että päähenkilökaarti koostuu vain miehistä, sillä juro, yksinkertainen suomalainen mies on aina hauskaa katsottavaa - kunhan se ei mene yli. Vittujen ja perkeleiden lentelyä on käytetty juuri sopivasti suomalaisella tavalla ja sekin on onnistuttu pitämään hyvän maun rajoissa. Viimeistään kliseiseen suomalaisuuteen kuuluva englannin huono lausunta saisi katsojat hykertelemään naurusta, jos meneillään ei olisi jotain pelottavaa.

TUNNELMA:

Onko täällä kilttejä lapsia?

Kun elokuvan lähes kevytkenkäinen alku muuttuu synkemmäksi, katsoja huomaa ettei kyseessä olekaan tavallinen jouluelokuva; laiha, likainen, pahuutta huokuva "originaali" suomalainen Pukki tuo uhkaavaa kylmyyttä katsojien ytimiin. Kiiluvat silmät hyytävät selkäpiitä ja kun yksitellen ihmisiä katoaa pimeyteen... jännittäväähän se on - ellei pelottavaa. Elokuvan ikäraja onkin 13, sillä elokuva aiheuttaisi satavarmasti traumoja niille alakouluikäisille, jotka uskovat vielä Pukkiin - sen verran rajua menoa elokuvasta löytyy.

En kuitenkaan katsoisi tätä elokuvaa varsinaisesti joulun alla, sillä ainakin itselläni saattaisi vähän syödä tunnelmaa, kun mielessä virnuilee Pukin paha olemus.

YLEISESTI:

Elokuvaa on ylistetty yhdeksi vuoden 2010 parhaimmista elokuvista, ellei jopa parhaaksi. Rare Exports nappasi peräti seitsemän Jussia ja voitti parhaan elokuvan, kuvauksen ja ohjauksen palkinnot Sitgesin elokuvajuhlilla, Espanjassa, niin ikään vuonna 2010. Elokuva on ollut levityksessä mm. Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Australiassa.

Ja eikä syystä. Ei ole epäilystäkään, että tässä on sitä jotain. Toivottavasti vain sama meno jatkuu ja kyseessä on vain esimakua tulevasta elokuvasukupolvesta: tällainen myy myös maailmalla. Lisäksi, on erityisen mukavaa huomata, että kyllä Suomessakin osataan tehdä fantasiaa ja kauhua!

Tuomio: 10/10