Vaikka ollaan jo reilu viikko oltu vuoden 2012 puolella, on vielä hyvä hetki muistella viime vuotta.
Vuoden 2010 vaihtuminen Yhteentoista tapahtui ensimmäistä kertaa täysi-ikäisenä. Pienikokoiset kaveribileet (joista tietysti lähdettiin baariin) olivat huisin kivat ja ikimuistoiset. Seuraavana päivänä piti lähteä näyttelemään Lumikuningattaressa venäläisille turisteille sysipimeään metsään. Aamulla herätessä ei tullut pihaustakaan suusta ulos ja krapula oli tottakai asiaankuuluvasti kova. Jotenkin olo ja ääni kuitenkin parani ja esitys saatiin hoidettua tyylikkäästi!
Jälleen tuli tanssittua Wanhat, tällä kertaa Ainon kanssa. Jälleen eturivissä. Kai me oltiin tyylikkäitä. :D Seuraavana päivänä oli penkkarit, jotka juonnettiin Sonja-rakkaan kanssa. Kai me oltiin sielläkin tyylikkäitä - ainakin hauskoja! Kai..! Biletys oli kovaa ja hauskaa oli!
Sitten keväällä seurasivat kirjoitukset, nuo kamalat ja pelottavat tuntien kidutukset, joihin nojaten vanhemmat oppilaat olivat aina pelotelleet. Syksyllä tutuksi tullut systeemi tuntui kuitenkin jälleen uudelta, kun olin säästänyt itselleni vaikeammat kirjoitettavat aineet siihen pisteeseen. Äidinkielestä oli luvattu L.
Kirjoitusten jälkeen oli tilaisuus keskittyä pääsykokeisiin ja tehokkaaseen harjoitteluun. Viulu alkoi soida pitkästä aikaa aktiivisesti, kun unelma sotilassoittokunnasta koputti takaraivoon. Koesoitot oli jännittävät, sillä mukana oli paljon monia loistavia soittajia. Niin ikään Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjan pääsykokeet jännitti, kun mukana oli satoja enemmän ja vähemmän samaa harrastaneita ihmisiä. Ensimmäinen päivä ei tuntunut menneen hyvin, mutta pian tulikin ilmoitus hyväksymisestä toiseen vaiheeseen. Päivä päivältä etenin kohti viimeistä vaihetta...
Ei ollut tietenkään epäilystäkään, etten valmistuisi ylioppilaaksi! L tipahti kirjaimeen M, mutta mikäs siinä - en mä kuitenkaan mihinkään niitä numeroita niin tarvinnut. Todistukseen rapsahti rivistö MMMCB, joten kirjoitin itseni M:n ylioppilaaksi, kuten suunniteltua! Isä pääsi eläkkeelle ja pidettiin isot yhteiset kemut. Vieraita oli hurjasti. Kiitos kaikille muistamisesta ja lahjoista!
Koko kesäloma vietettiin niinikään täysi-ikäisenä ja sen kyllä huomasi. Ylioppilasrahoista ei ollut kesän jälkeen mitään jäljellä! Ikimuistoisin ja paras kesä tähän mennessä. Ystäväpiirissä tapahtui jos yhtä ja toista ja monilla oli rankkoja aikoja välillä - ellei kaikilla. Tukemalla toisia ja rakastamalla saatiin kuitenkin kaikki yli raskaiden vaiheiden; musta tuntuu että viime kesä tiivisti meidän porukan entisestään!
Kun kesä oli kääntymässä kohti syksyä, oli aika jo odotella pääsykokeiden tuloksia.
Kaikki pienet unelmani toteutuivat heti, kun sain tietää, että minut oli hyväksytty sekä korkeakouluun että sotilassoittokuntaan. Vaikkakin korkeakoulusta tullut kirje väitti, etten ollut päässyt, mutta netissä luki oma nimi hyväksyttyjen listalla ja kirjeen mukana oli myös aloitusinfopaketti.. Pienen soiton jälkeen sai kuitenkin mielenrauhan: oikea kirje oli vasta tulossa.
Syksy saapui ja niin saapui myös 12 uutta tulokasta LAMKin musiikkiteatterilinjalle. Nämä kaksitoista muodosti pian tiiviin ystäväpiirin, jossa syksy meni nopeasti - liian nopeasti. Myös itse yhtenä ryhmän jäsenenä sain tukea aina kaikissa asioissa mitkä askarruttivat, oli sitten kyse opiskelusta tai henkilökohtaisesta elämästä (vaikka ei mulla mitään suurempaa päänsisäistä taistelua ole ollutkaan :D). Ryhmän kaikki jäsenet ovat niin huippuja, ettei mitään rajaa. Juuri oikea porukka opiskella, hengailla ja luottaa!
Kuten sanoin, syksy meni liian nopeasti. Pian oli lähdettävä joululomalle ja täysin uudistetun Lumikuningattaren harjoituksiin. Joululahjakasa oli pienehkö, mutta täynnä hyödyllisiä ja toivottuja tuotteita! Kiitos Joulupukki, lupaan olla kiltti tänäkin vuonna!!
Vuosi kääntyi uuteen perinteisessä uudenvuoden bileporukassa (vahvistettuna reilulla kymmenellä ihmisellä) Tervolan rajalla omakotitalomökillä. "Minä lähden Pohjois-Paakkolaan, vaihdan farkut verkkarihousuun!" Saunaa, nuotio, ilotulitteita, ruokaa, juomaa, loistokasta seuraa ja kummitustalo = parhautta!
Vuosi 2011 oli siis perinpohjin onnellinen. Täytynee peräti sanoa, että paras vuosi tähän asti. Ei ainuttakaan vähääkään mieltä kaihertavaa muistoa tai tapahtumaa sattunut omalle kohdalle! 'Yksitoista oli myös täynnä uusia, jännittäviä ja uusia asioita!
Vuosi 2012 on jälleen täysin uudenlainen. Suurin osa vuodesta kuluu Suomen valtion palveluksessa. Syksyllä koulu jatkuu ja alkaa tavallaan alusta, kun eihän tuossa puolessa vuodessa ehtinyt vielä sisäistäytyä hommaan mukaan. Joulukuussa pitäisi olla se kauan odotettu maailmanloppu, jota kieltämättä odotan mielenkiinnolla - sitä kun on niin paljon hehkutettu. Mitenköhän maailma ja sen ihmiset toimii sinä päivänä, tuli maainaloppua tai ei?
Huomenna, 9.1. alkaa siis intti. Seuraavat yhdeksän kuukautta omistaudun Suomen valtiolle.
Olen siis jälleen uuden, ainutlaatuisen tilanteen edessä - joten eiköhän tämäkin blogi muutu taas aktiiviseksi!
Railakasta ja onnentäyteistä vuotta 2012 kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti