Sholabumbah!

Rakkaat lukijat,

jälleen on vierähtänyt peräti kuun kierto viimeisimmästä kirjoituksesta. On siis aika palata takaisin linjoille!

Armeija - tai hienommin ja tarkemmin sanottuna Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta - on käynnistynyt erinomaisesti. Viisi viikkoa alokaskaudesta ohi ja vain kaksi enää edessä, minkä jälkeen kauan odotetut soittopuuhat käynnistyvät. Jippii!

Alunperinhan en suunnitellut meneväni inttiin, vaikka eipä se sivarikaan järin kiinnostanut. Sitten löysinkin varusmiessoittokunnan tarjoaman mahdollisuuden, johon tartuin. Nyt olen mukana. Onneksi. Kuten jo mainitsin, kahden viikon jälkeen pääsemme soittamaan omia instrumentteja ja kenties harjoittelemaan jo ensimmäisiä kuviomarssiesityksiä.

Saimme tällä viikolla esiintymisasut! Tyylikkäät ovat.
Ensi viikolla on kolmas ja siten viimeinen P-kauden leireistä. Tiedossa on metsässä oloa jälleen yksi päivä enemmän, maanantaista perjantaihin, mutta fyysisesti ehkä hivenen helpompi leiri kuin edellinen. Taistelijantutkintoon liittyen suoritetaan tukku kokeita ja niissä menestyvät saanee kuntolomia. Tsemppi päällä jo!

Ilman pidempää jaarittelua, voin jo nyt mainita, että kannattaa sinne inttiin mennä - sekä miesten että naisten. Ei se ole läheskään niin rankkaa, mitä ehkä isosisarukset tai vanhemmat kaverit ovat pelotelleet - riippuen tietysti paikasta, missä palveluksen suorittaa.
Mutta miksi inttiin?
Kyllä se opettaa. Kaikkea. Ja kasvattaa, jos sille antaa mahdollisuuden. Muistoja kertyy, blah blah... Hei, ei mulla pitäis olla tarvetta perustella, koska jos MÄ oon nauttinut.... :D

En mä silti armeijahulluksi oo tullu! Kunhan suunnittelen vapaaehtoisesti palvelukseen jäämistä vielä 3kk, yhdeksän kuukauden jälkeen.

_______

Sholabumbah!, eli tuleva aivovaimoni Emma (eli EI tuleva avovaimoni Roosa), antoi haasteen, jonka myötä on kiva palailla linjoille. Nyt ainakin on muutakin kirjoitettavaa kuin inttijuttuja (joita moni varmaan jo Facebookista onkin lukenut).

Haaste menee seuraavasti:

"Kerro ilman materiaalisyyllisyyttä viisi asiaa, jotka ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Sen jälkeen haasta viisi muuta!"

1
Kuten Emma jo mainitsi itsekin: "Ostaisin itselleni matkalahjakortin, jolla voisin matkustella äärettömästi minne tahansa päin maailma milloin tahansa haluan, kenen kanssa haluan ja millä tavalla haluan." Veisin asian vaan pidemmälle: ostaisin yksityisrantoja, huviloita ja kaikkea muita kohteita ympäri maailmaa ja reissaisin niille omalla yksityislentokoneella tai -helikopterilla. Ystäville myös se matkalahjakortti!

2

Kuten Emma jo mainitsi itsekin: "Hankkisin mun unelma-asunnot. Monikossa. KYLLÄ." Lisäksi: jokaisessa asunnossa/tontilla pitää olla uima-allas, pore-allas (ei mitään saakelin ammetta), golf-kenttä (vaikka en golfia harrasta), tenniskenttä, este- ja kiipeilyrata, elokuvateatteri, tsiljoona hienoa autoa, lentokenttä, eläintarha ja viidakko, sekä huvipuisto. Pitää olla myös oma disco/baaritila, jossa voin pitää maailman parhaita snobi-bileitä, joissa kaikille juomat ovat ilmaiset. Älkää antako mun tulla julkkikseksi!! :D

3

Ostaisin Kuun. Sitten voisin virallisesti luvata kuun taivaalta. Romanttista, eikö?

Ja ennen kuin kukaan ehtii sanoa, ettei sitä voi ostaa, niin väitän toisin. Kyllä Amerikkakin meinaa tehdä siitä osavaltion!!

4

Ostaisin itseni, sitten kukaan ei vois koskaan omistaa mua! Kätevää, etenkin jos meinaan alkaa artistiksi! :O

5

Ostaisin kaiken mahdollisen. Siten voisin 

A) Myydä kaiken voitolla ja olla entistä rikkaampi
B) Lahjoittaa kaiken takaisin ja olla maailman arvostetuin hyväntekijä!

C) Tuhota kaiken, sitten kun oikein rankasti vituttaa

CC) Korjata kaiken tuhoamisen jälkeen, ja olla jälleen hyväntekijä!

D) Leikkiä jumalaa

Mutta koska tämähän on vain haaste, eikä mikään näistä tule luultavasti koskaan toteutumaan. Harmi sinänsä :(

On muuten paradoksaalinen haaste! Nimittäin, jos sinulla (tai minulla) olisi kaikki maailman rahat, maailmantalous romahtaisi. Sitten, kun sinulla (tai hänellä) olisi kaikki maailman rahat, olisit täydellinen markkinajohtaja - tai oikeastaan -jumala - jolloin saisit ostettua kaiken yhdellä sentillä.

Tai sitten tuossakaan ei ollut mitään järkeä...

Hyvää joulua!

Ja jättämättä haastamatta, kannan suuren korteni [ei ajatella kaksimielisesti!] kekoon taistelussa raivostuttavia haasteketjuja vastaan. 

Vaikka olihan tää ihan kiva... :D

TV-Sarja: Terra Nova (S01 E01-02)

Maikkarilla 28.1. alkaen esitettävä, vasta viime syyskuussa tv-ensi-iltansa Foxilla saanut Terra Nova vaikuttaa olevan poikkeuksellisen korkeanluokan televisiosarja.

ULKOASU & TUNNELMA:

Sarjan ensimmäinen osa esittelee katsojille ensi hetkistä alkaen visuaalisen, tyylikkään ympäristön. Saastaisen, kurjan militarisoituneen kaupungin tiukan lainsäädännön ja Terra Novan värikkään viidakon välillä on upea kontrasti. Vaikka kaupungista huomaa, että tietokoneellahan yleiskuvat on tehty, on ulkoasu silti henkeäsalpaavan näyttävä ja täynnä yksityiskohtia. Etenkin kohtausten valaistus toimii hienosti tehostaen meneillään olevia tapahtumia; toiminnallistenkin tilanteiden tekotyyli puhuu puolestaan ansiokkaasti.

Musiikki on loistavaa ja tuo niin ikään henkeäsalpaavaa tunnelmaa tilanteiden mukaan. Musiikkia on kuitenkin käytetty säästeliäästi. Se on hyvä: turha ränkytys ja rumpujen pärinä toimintakohtauksissa alkaa aina pidemmän päälle ärsyttämään.

Ainakaan 1h 25min kestävän ensimmäisen jakson aikana ei jaksa vielä kyllästyä: sarja pitää otteessaan. Sarja tarjoaa jännitystä ja draamaa ensimmäisestä sekunnista lähtien sekä tietysti vastapainoksi myös onnellisia hetkiä ja onnistumisen kokemuksia. 

Ainiin, dinosaurukset on hienoja!

HENKILÖT:

Päähenkilöihin, joille perhe merkkaa eniten, on helppo samaistua ja perheen vanhempien omistautuminen läheisilleen on koskettavaa. Kamalaa ajatella, että perheen koetteleminen tulee olemaan sarjan tärkeimpiä juonikuvioita... 

Terra Nova -kylää johtaa Commander Nathaniel Taylor, jota näyttelee Stephen Lang (kuvassa). Avatar -elokuvan sotajoukkojen militaristisen pakkomielteen omaava pääpomo on muuttunut huomattavasti mukavemmaksi ja vanhemmaksi. Lang näyttelee tutun tyylikkään varmasti hänelle ominaisessa roolissa. Lang lieneekin yksi sarjan suurimmista näyttelijäsatsauksista.

Vaikka ensimmäisessä jaksossa Kommanderi on vallan hyväntuulinen, voidaan kyllä veikata, että asiat tulevat muuttumaan pian. Eihän Taylor voi hyvistä näytellä!

Kaikki näyttelijät ovat taitavia ja aitoja, jotkut enemmän tai vähemmän entuudestaan tuttuja kasvoja. Erityinen hatunnosto vielä Christine Adams'lle (mm. Tron: Legacy), joka ensimmäisessä jaksossa esitellään kylmäkiskoisena "pääpahiksena"!

YLEISESTI:

Terra Nova on kaikkien aikojen kallein TV-sarja. Ja sen huomaa. TN:nnään on satsattu, paljon. Tällä hetkellä se on myyty, Wikipedian mukaan, esitettäväksi vähintään 30 maassa ympäri maailmaa, eikä mukaan ole laskettu niitä Aasian maita, joita tietolähteemme ei maininnut ("In most of the Southeast Asian countries"), vaikka ensi-ilta oli Amerikassa vasta 26.9.2011!

Sarjaa on kehuttu erityisesti siitä, että joka ikinen jakso on saatu näyttämään elokuvamaiselta. Muutenkin uskon, että sarja tulee olemaan yksi kaikkien aikojen parhaimmista sci-fi'n TV-tarjonnoista - pakkohan sen on, ihan vain jo budjettinsa vuoksi. No, ensimmäinen jakso ainakin vaikutti parhaalta. 

Dinosaurusmeininki kyllä väistämättä tuo mieleen Jurassic Parkit. Toisaalta, mikäs siinä, kun nyt puhutaankin televisiosarjasta - ja onhan nuo dinot tehty paljon hienommin!

Tätä on pakko katsoa lisää!

Tuomio: 10/10

Ennakkotunnelmia

Huomenna se siis alkaa. "Miesten koulu"...
Ei jännitä. Ei edes mietitytä. Outoa. Ehkä oon jo käsitellyt asian ja suurin järkytys tuli kun tukka lähti uutenavuotena.

Tai ehkä mä tässä vaan selittelen ja yritän sen kautta purkaa sitä jännitystä, jota en suostu huomaamaan... :D

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vaikka ollaan jo reilu viikko oltu vuoden 2012 puolella, on vielä hyvä hetki muistella viime vuotta.

Vuoden 2010 vaihtuminen Yhteentoista tapahtui ensimmäistä kertaa täysi-ikäisenä. Pienikokoiset kaveribileet (joista tietysti lähdettiin baariin) olivat huisin kivat ja ikimuistoiset. Seuraavana päivänä piti lähteä näyttelemään Lumikuningattaressa venäläisille turisteille sysipimeään metsään. Aamulla herätessä ei tullut pihaustakaan suusta ulos ja krapula oli tottakai asiaankuuluvasti kova. Jotenkin olo ja ääni kuitenkin parani ja esitys saatiin hoidettua tyylikkäästi!

Jälleen tuli tanssittua Wanhat, tällä kertaa Ainon kanssa. Jälleen eturivissä. Kai me oltiin tyylikkäitä. :D Seuraavana päivänä oli penkkarit, jotka juonnettiin Sonja-rakkaan kanssa. Kai me oltiin sielläkin tyylikkäitä - ainakin hauskoja! Kai..! Biletys oli kovaa ja hauskaa oli!

Sitten keväällä seurasivat kirjoitukset, nuo kamalat ja pelottavat tuntien kidutukset, joihin nojaten vanhemmat oppilaat olivat aina pelotelleet. Syksyllä tutuksi tullut systeemi tuntui kuitenkin jälleen uudelta, kun olin säästänyt itselleni vaikeammat kirjoitettavat aineet siihen pisteeseen. Äidinkielestä oli luvattu L.

Kirjoitusten jälkeen oli tilaisuus keskittyä pääsykokeisiin ja tehokkaaseen harjoitteluun. Viulu alkoi soida pitkästä aikaa aktiivisesti, kun unelma sotilassoittokunnasta koputti takaraivoon. Koesoitot oli jännittävät, sillä mukana oli paljon monia loistavia soittajia. Niin ikään Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjan pääsykokeet jännitti, kun mukana oli satoja enemmän ja vähemmän samaa harrastaneita ihmisiä. Ensimmäinen päivä ei tuntunut menneen hyvin, mutta pian tulikin ilmoitus hyväksymisestä toiseen vaiheeseen. Päivä päivältä etenin kohti viimeistä vaihetta...

Ei ollut tietenkään epäilystäkään, etten valmistuisi ylioppilaaksi! L tipahti kirjaimeen M, mutta mikäs siinä - en mä kuitenkaan mihinkään niitä numeroita niin tarvinnut. Todistukseen rapsahti rivistö MMMCB, joten kirjoitin itseni M:n ylioppilaaksi, kuten suunniteltua! Isä pääsi eläkkeelle ja pidettiin isot yhteiset kemut. Vieraita oli hurjasti. Kiitos kaikille muistamisesta ja lahjoista!

Koko kesäloma vietettiin  niinikään täysi-ikäisenä ja sen kyllä huomasi. Ylioppilasrahoista ei ollut kesän jälkeen mitään jäljellä! Ikimuistoisin ja paras kesä tähän mennessä. Ystäväpiirissä tapahtui jos yhtä ja toista ja monilla oli rankkoja aikoja välillä - ellei kaikilla. Tukemalla toisia ja rakastamalla saatiin kuitenkin kaikki yli raskaiden vaiheiden; musta tuntuu että viime kesä tiivisti meidän porukan entisestään!

Kun kesä oli kääntymässä kohti syksyä, oli aika jo odotella pääsykokeiden tuloksia.
Kaikki pienet unelmani toteutuivat heti, kun sain tietää, että minut oli hyväksytty sekä korkeakouluun että sotilassoittokuntaan. Vaikkakin korkeakoulusta tullut kirje väitti, etten ollut päässyt, mutta netissä luki oma nimi hyväksyttyjen listalla ja kirjeen mukana oli myös aloitusinfopaketti.. Pienen soiton jälkeen sai kuitenkin mielenrauhan: oikea kirje oli vasta tulossa.

Syksy saapui ja niin saapui myös 12 uutta tulokasta LAMKin musiikkiteatterilinjalle. Nämä kaksitoista muodosti pian tiiviin ystäväpiirin, jossa syksy meni nopeasti - liian nopeasti. Myös itse yhtenä ryhmän jäsenenä sain tukea aina kaikissa asioissa mitkä askarruttivat, oli sitten kyse opiskelusta tai henkilökohtaisesta elämästä (vaikka ei mulla mitään suurempaa päänsisäistä taistelua ole ollutkaan :D). Ryhmän kaikki jäsenet ovat niin huippuja, ettei mitään rajaa. Juuri oikea porukka opiskella, hengailla ja luottaa!

Kuten sanoin, syksy meni liian nopeasti. Pian oli lähdettävä joululomalle ja täysin uudistetun Lumikuningattaren harjoituksiin. Joululahjakasa oli pienehkö, mutta täynnä hyödyllisiä ja toivottuja tuotteita! Kiitos Joulupukki, lupaan olla kiltti tänäkin vuonna!!

Vuosi kääntyi uuteen perinteisessä uudenvuoden bileporukassa (vahvistettuna reilulla kymmenellä ihmisellä) Tervolan rajalla omakotitalomökillä. "Minä lähden Pohjois-Paakkolaan, vaihdan farkut verkkarihousuun!" Saunaa, nuotio, ilotulitteita, ruokaa, juomaa, loistokasta seuraa ja kummitustalo = parhautta!


Vuosi 2011 oli siis perinpohjin onnellinen. Täytynee peräti sanoa, että paras vuosi tähän asti. Ei ainuttakaan vähääkään mieltä kaihertavaa muistoa tai tapahtumaa sattunut omalle kohdalle! 'Yksitoista oli myös täynnä uusia, jännittäviä ja uusia asioita!

Vuosi 2012 on jälleen täysin uudenlainen. Suurin osa vuodesta kuluu Suomen valtion palveluksessa. Syksyllä koulu jatkuu ja alkaa tavallaan alusta, kun eihän tuossa puolessa vuodessa ehtinyt vielä sisäistäytyä hommaan mukaan. Joulukuussa pitäisi olla se kauan odotettu maailmanloppu, jota kieltämättä odotan mielenkiinnolla - sitä kun on niin paljon hehkutettu. Mitenköhän maailma ja sen ihmiset toimii sinä päivänä, tuli maainaloppua tai ei?

Huomenna, 9.1. alkaa siis intti. Seuraavat yhdeksän kuukautta omistaudun Suomen valtiolle.
Olen siis jälleen uuden, ainutlaatuisen tilanteen edessä - joten eiköhän tämäkin blogi muutu taas aktiiviseksi!

Railakasta ja onnentäyteistä vuotta 2012 kaikille!